Pitkästä aikaa oltiin kunnon lenkillä, minä, koira ja hyökkäysvaunut. Meidän vakiolenkki 5km menee suurilta osin hiekkatietä pitkin, joka on pitkään ollut aivan peilijäässä, mutta nyt se on jo käveltävässä kunnossa, kun räntälumi suli siihen kiinni ja siihen päälle on nyt satanut kunnon lunta huimat pari senttiä.
Nalalle tuulitakki niskaan ja itselle toppatakki päälle, Pippuri vaunuihin ja eiku menoks.
Hiukan harmaassa ilmassa lenkki kierrettiin, mutta ei tuullut, eikä satanut mummoja taivaalta, niin oli kiva tallustella tuossa talvisäässä.
Suuntaan ja toiseen on siis vaan peltoja ja metsää. Mä tykkään!
Mutta mitä mieltä oli Nala tästä lenkistä? Noh, lenkille hän lähtee aina ihan sata lasissa. Sitten iskee todellisuus.
Pitäisi kävellä nätisti vierellä, mutta kun on vilponen, niin tassut varmaan jäätyy, joten mitä nopeammin, sitä nopeammin päästään kotiin. Ja kun remmissä ei vedetä, niin emäntä pysähtyy aina, kun remmi kiristyy ja Nala joutuu odottamaan niin kauan kunnes löysää hihnaa. Hanurista.
Noh, sitten tuo pieni koira pääsi pitkällä hihnalla menemään, kun päästiin syrjemmälle tielle. Se pinkaisi vaunujen eteen ja sijoittui sinne. Mutta ai että, kun se huomas, että ne vaunut tulee perässä. Paskahalvaushan siitä seuras... Koira siis takaisin vierelle.
Ja sitten vielä, kun lunta on pari senttiä niin eihän siinä hangessa voi kävellä. Pakko tunkea autojen jättämille jäljille ja jättäytyä mun taakse, joka on Nalan mielestä aivan suatanasta.
Ja näin mulla oli polvitaipeisiin törmäilevä koira kintuissa.
Hanki koira, se on kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti