keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Kevättä rinnassa (kukkien ja kirjojen merkeissä)

Oho, ku on viikko vierähtäny nopiaan. Blogikin ollut hiljainen, kun hurahdin lukemaan kirjoja. :D Ekana vuorossa oli Mats Strandberg - Hoivakoti. Samaisen kirjailijan 'Risteily' ei ihan ollu mun mieleen vampyyriaiheesta johtuen. Ja meni jotenkin yli mun ymmärryksen et vampyyrit tuodaan ruotsinristeilylle. :D Mut tää oli hyvä! Vähän tuli jopa tippa linssiin siellä lopussa, se kertoo jo jotain et kirja on hyvä.

Toisena vuorossa sitten oli Anna Rimpelän Pitkään meni ihan hyvin. 


Tavallisesti luen kirjoja, joissa kuolee vähintään yksi henkilö. Mitä enemmän, sitä parempi. Ja mitä mystisemmissä merkeissä, niin aivan paras. Siksi olikin outoa, että tää komedia nauratti mua niin paljon et meinas tulla pissat housuun. Aivan loistava teos, joka kertoo siis mummon ajatusmaailmasta. Harmitti suuresti, kun kirja meni loppumaan.

Nyt vuorossa on Ursula Poznanskin Äänet. Pääsin takaisin murhamysteerin pariin. Tutulle ja turvalliselle maaperälle.


Tapahtumat sijoittuu psykiatrisen sairaalan miljööseen, joten voi vaan kuvitella mitä murhan selvittäminen tuollaisessa paikassa, potilaiden keskellä, voi pahimmillaan olla. Ehdottomasti suosittelen dekkareiden ystäville!

Ja koska nyt on kohta pian KEVÄT! niin kävin vähän kukkakaupoilla ennen näitä hirveitä pakkasia. Mulla on ollu muutama lasimaljakko tyhjillään, joihin sitten löysinkin sopivat kasvit.


Pyöreään maljakkoon itsensä löysi Taskujuoru, Unelma sekä jonkinmoinen sammalmätäs. Nimestä ei siis mitään hajua. Katsoin kaupassa kyllä, mikä hän on miehiään, mutta imetysaivoni unohtivat sen samontein kun astuin kukkakauppa Flörin ovesta ulos. Mutta ilmeisesti viihtyy paikassaan, kun kasvaa hirmuista vauhtia.



Sit löysin Viherandi.. adni.. adiantumi. Viheradiantumi siis! Kärsii tällä hetkellä vähän kuivuudesta, sumuttelusta huolimatta, mutta samassa tilassa oleva takka ei helpota asiaa. Täytyy pohtia, josko sille olisi parempi paikka keittiössä. Tuossa olkkarin pianon päällä taitaa kupsahtaa pian.



 Ja nyt menin hankkimaan Pitsilehden. Tää on jokin pienempilehtinen sortti, vieressä oli myös isommilla lehdillä varustettu yksilö, mutta tarkoitus oli tämä laittaa siihen pyöreään maljakkoon ja isompilehtinen ei olisi siihen mahtunut. Noh, ei mahtunut kyllä tämäkään, joten meni sitten tälläiseen sylinterinmalliseen, korkeaan maljakkoon.


Ja koska KEVÄT! (täällä pakkasen keskellä) laitoin Rahapuun pistokkaita ruukkuihin ja nyt toivon, ettei ne mädänny.



Ja kattokaa näitä pieniä alkuja! Näistä tietää, että valoa rupee olemaan tarpeeksi. Ja on kyllä itekin ihan eri fiiliksissä, kun aurinko paistaa ulkona. Jos joku kysyy, minkä vuodenajan ihmisiä mä oon, ni vastaisin kaikkien. Mut oon vaan hyvänilman ihmisiä. Jos sataa vettä tai on muuten vaan harmaata, ni kaikki vuodenajat on hanurista. Sit ku paistaa arska, ni ai että! Meitsi on onnellinen.


 Ja koska pianonsoitto on jo hallussa, ni nyt otan opeteltavaksi kitaran. Tälle vaan sattui pieni tapaturma taannoin, kun Misukisu päätti vetää vähän rajumman soolon. Kuudesta kielestä jäi jäljelle viisi, joilla on vielä kohtalaista kyllä soittaa, mutta siltikin pistin uudet tilaukseen. Nyt ootellaan niitä, sen jälkeen päästään lavoille.


Ja kaiken tän sekasorron keskellä neulon ylipolven villasukkia, jotka on valmiit ehkä ens jouluna. Voi pistää sit pakettiin!

Että semmosta! Aada vetää paraikaa päikkyjä, mä rupeen ettii paikkaa mistä löytyis liukuovet siihen lipastoon edukkaimmin. Ja ehkä syön jotain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti