sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Viikonloppu oli ja meni

Perjantaina matkamme suuntasi kohti Tampereen seutua. Miehen kumpikin vanhemmista asuu siellä päin, ovat siis aikoinaan eronneet. Pippurilla siellä päin siis kaksi mummulaa ja pappalaa, joista kummastakin löytyy maailman parhaat sylit.
Mukaan lähti myös Nala, niinkuin aina. Ennen se oli tosi stressaavaa Nalalle, kun on uusi paikka ja sen jälkeen varsinkin, kun miehen siskojen lapset olivat siellä ja leikkivät omia leikkejään, eikä Nala voinut käsittää, että häntä ei välttämättä kaivata niihin leikkeihin. Mutta tänä viikonloppuna olin jopa hitusen ylpeä tuosta koirasta. Vaikka se olisi halunnut pusutella pojat ihan märiksi, se osasi kuitenkin käyttäytyä ja ymmärsi noin suurinpiirtein mitä sana 'ei' tarkoitti. Ei juossut poikien perässä ja meni jopa maate ja rauhoittui, vaikka pojat leikkivät vieressä.

Miehen äidin hoodeilla on aivan mahtavat hiekkakuopat, jotka käydään aina Nalan kanssa kävelemässä ympäri. Siellä näkee pitkälle, niin voi Nalankin hyvillä mielin antaa juosta vapaana, kun itse näkee pitkälle, jos joku muukin sinne on sattunut eksymään. Pippuri viihtyi hyvin kantoliinassa lenkin ajan, mulle tuli hiki ja ihan huikee fiilis, kun ylipäätä jaksoin kävellä sen pätkän moottorikelkan jälkiä pitkin. Ajoittan hanki upotti, joten oli se yhdenlaista rämpimistä kuitenkin.


Nala ja Nalan villapaita.


Mies ja jänis. BOJOING!

Kaikenkaikkiaan ihana viikonloppu takana, on syöty hyvin (niinkuin aina näillä reissuilla) ja saunottu. Nyt jännään Pippurin huomisia rokotuksia, mutta eiköhän ne siitä suttaannu. :)

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti