Kevättä rinnassa (kukkien ja kirjojen merkeissä)

Oho, ku on viikko vierähtäny nopiaan. Blogikin ollut hiljainen, kun hurahdin lukemaan kirjoja. :D Ekana vuorossa oli Mats Strandberg - Hoivakoti. Samaisen kirjailijan 'Risteily' ei ihan ollu mun mieleen vampyyriaiheesta johtuen. Ja meni jotenkin yli mun ymmärryksen et vampyyrit tuodaan ruotsinristeilylle. :D Mut tää oli hyvä! Vähän tuli jopa tippa linssiin siellä lopussa, se kertoo jo jotain et kirja on hyvä.

Toisena vuorossa sitten oli Anna Rimpelän Pitkään meni ihan hyvin. 

Tavallisesti luen kirjoja, joissa kuolee vähintään yksi henkilö. Mitä enemmän, sitä parempi. Ja mitä mystisemmissä merkeissä, niin aivan paras. Siksi olikin outoa, että tää komedia nauratti mua niin paljon et meinas tulla pissat housuun. Aivan loistava teos, joka kertoo siis mummon ajatusmaailmasta. Harmitti suuresti, kun kirja meni loppumaan.

Nyt vuorossa on Ursula Poznanskin Äänet. Pääsin takaisin murhamysteerin pariin. Tutulle ja turvalliselle maaperälle.

Tapahtumat sijoittuu psykiatrisen sairaalan miljööseen, joten voi vaan kuvitella mitä murhan selvittäminen tuollaisessa paikassa, potilaiden keskellä, voi pahimmillaan olla. Ehdottomasti suosittelen dekkareiden ystäville!

Ja koska nyt on kohta pian KEVÄT! niin kävin vähän kukkakaupoilla ennen näitä hirveitä pakkasia. Mulla on ollu muutama lasimaljakko tyhjillään, joihin sitten löysinkin sopivat kasvit.

Pyöreään maljakkoon itsensä löysi Taskujuoru, Unelma sekä jonkinmoinen sammalmätäs. Nimestä ei siis mitään hajua. Katsoin kaupassa kyllä, mikä hän on miehiään, mutta imetysaivoni unohtivat sen samontein kun astuin kukkakauppa Flörin ovesta ulos. Mutta ilmeisesti viihtyy paikassaan, kun kasvaa hirmuista vauhtia.

Sit löysin Viherandi.. adni.. adiantumi. Viheradiantumi siis! Kärsii tällä hetkellä vähän kuivuudesta, sumuttelusta huolimatta, mutta samassa tilassa oleva takka ei helpota asiaa. Täytyy pohtia, josko sille olisi parempi paikka keittiössä. Tuossa olkkarin pianon päällä taitaa kupsahtaa pian.

 Ja nyt menin hankkimaan Pitsilehden. Tää on jokin pienempilehtinen sortti, vieressä oli myös isommilla lehdillä varustettu yksilö, mutta tarkoitus oli tämä laittaa siihen pyöreään maljakkoon ja isompilehtinen ei olisi siihen mahtunut. Noh, ei mahtunut kyllä tämäkään, joten meni sitten tälläiseen sylinterinmalliseen, korkeaan maljakkoon.

Ja koska KEVÄT! (täällä pakkasen keskellä) laitoin Rahapuun pistokkaita ruukkuihin ja nyt toivon, ettei ne mädänny.

Ja kattokaa näitä pieniä alkuja! Näistä tietää, että valoa rupee olemaan tarpeeksi. Ja on kyllä itekin ihan eri fiiliksissä, kun aurinko paistaa ulkona. Jos joku kysyy, minkä vuodenajan ihmisiä mä oon, ni vastaisin kaikkien. Mut oon vaan hyvänilman ihmisiä. Jos sataa vettä tai on muuten vaan harmaata, ni kaikki vuodenajat on hanurista. Sit ku paistaa arska, ni ai että! Meitsi on onnellinen.

 Ja koska pianonsoitto on jo hallussa, ni nyt otan opeteltavaksi kitaran. Tälle vaan sattui pieni tapaturma taannoin, kun Misukisu päätti vetää vähän rajumman soolon. Kuudesta kielestä jäi jäljelle viisi, joilla on vielä kohtalaista kyllä soittaa, mutta siltikin pistin uudet tilaukseen. Nyt ootellaan niitä, sen jälkeen päästään lavoille.

Ja kaiken tän sekasorron keskellä neulon ylipolven villasukkia, jotka on valmiit ehkä ens jouluna. Voi pistää sit pakettiin!

Että semmosta! Aada vetää paraikaa päikkyjä, mä rupeen ettii paikkaa mistä löytyis liukuovet siihen lipastoon edukkaimmin. Ja ehkä syön jotain.

Mikä löytö!

Meillä on eteiseen ollut hakusessa lipasto ja mun silmää miellyttää hirveesti vanhat lipastot. Siis ne perusruskeat, joita joka mummolasta löytyy. Sellasta vaan ei oo löytynyt sellaiseen hintaan mikä miellyttäisi myös minun lompakkoa... mutta nyt löytyi! Ilmaiseksi! On se kyllä siinä kunnossakin, että ei kukaan siitä olisi mitään maksanutkaan. :D Mies on muuttofirmassa hommissa ja välillä siellä on ihania asiakkaita, jotka antaa tavaraa pois, kun ei itse tarvitse.

Tälläinen. Ihan täydellisen kokonen siihen mihin tätä haettiinkin. Liukuovet vaan puuttuu ja täytyy ainakin tuo päällinen käsitellä uudestaan, mutta se saa odottaa kesään. Nyt pohdin, teenkö ovet puusta (mikä olisi mielestäni kokonaisuutena siistimpi) vai lasista.. Kirkasta lasia ei kuitenkaan voi laittaa, kun tonne kertyy kuitenkin kaikkea rojua. Mutta ehkä värillinen tai maitolasi. 🤔 Vaikeita päätöksiä...

Elämäni eläimet #2 / Tarina kodittomasta

Nala.
Keskikokoinen, nelijalkainen, lyhyt turkki ja häntä.
Espanjasta Suomeen saapunut mamu, joka pentuna löydettiin tolppaan sidottuna ilman vettä ja ruokaa.

Nalan eka kesä meillä.

Nala saapui meille keväällä 2016. Hän on siis asustanut Suomessa kohta kaksi vuotta. Löysin tuolloin ilmoituksen facebookista, joka koski ihan toista koiraa, joka etsi kotia. Pistin siitä kyselyä, mutta tämä koira olikin sitten löytänyt jo kodin. Nainen, jolta koirasta kyselin, kertoi sitten, että tämä hurtta on Espanjasta tullut rescuena ja heillä on monta muutakin, jotka tarvitsisivat loppuelämän kodin. Ja hän laittoi kuvia... Sieltä löytyi sitten hörökorvainen, intensiivisen katseen omaava narttukoira, Nala.
Nalan tausta oli tosiaan sellainen, että hänet oli löydetty teollisuusalueelta, tolppaan sidottuna, ilman vettä tai ruokaa. Nala oli tuolloin noin neljän kuukauden ikäinen. Vajaa vuoden hän sai olla Espanjassa kotihoidossa, ei siis joutunut tarhaeläimeksi. Sitten me päätettiin, että tuolle hurtalle me annamme kodin ja niin Nala tuli meille, kun hän oli reilu vuoden ikäinen.

Kuva syksyltä 2016.

Kun Nalan saapumispäivä Suomeen koitti, oltiin kaverin kanssa sitä vastassa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. (Meinattiin kyllä ajaa Espooseen, kun noustiin väärästä rampista, mutta eipä siinä...) Nalan lentokummi lähestyi meitä lentoboxeineen, josta kuului hiljaista naputusta. Kurkkasin boxiin ja siellä näkyi tuo tumma olento, jonka häntä naputti vimmatusti boxin seinää. Nala pääsi boxistaan ulos terminaalissa ja ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi siihen, että Nala oli paljon pienempi kuin olin kuvitellut. Toinen asia minkä huomasin, Nala ei paljoa ihmishälinästä välittänyt, vaan rohkeasti liikkui ihmisten keskellä, pusutteli minua ja kaveriani, kun meidät tapasi, ja autojen seassa parkkipaikalla ei ollut moksiskaan liikenteestä.

Kotimatka sujui loistavasti, matkalla käytiin mun äidin luona ja siellä Nala pääsi pihalle juoksemaan. Silloin jo selvisi millainen hulivili Nala on. Hirmuinen vauhti ja rakasti ylikaiken kun hänelle heitteli leluja. Ja rakastaa edelleen.

Näiden parin vuoden aikana oon itse oppinut paljon koirista, vaikka meidän perheellä on lähetulkoon aina ollut koiria. Mutta nyt niihin on perehtynyt vielä enemmän. Samoin Nala on oppinut kotikoiran tavoille ja oppii koko aika lisää. Esimerkiksi:
1. Kissankakkaa ei syödä.
2. Lautasilta ei varasteta.
3. Soppakauhoja ja paistinlastoja ei järsitä.
4. Kissaa ei kiusata.
5. Vauvan naamaa ei pussailla (tää on ihan uus juttu, vähän hakusessa siis vielä)
6. Ollaan ylipäätään nätisti.
Pienen koiran on välillä vaikea sisäistää näitä asioita, mutta niinkuin sanoin, koko aika hän oppii...

Nalasta tulee mieleen hieman Polle, maailman monin poni, jos joku sen sattuu tietämään. Maailman ihanin, mutta toisinaan erittäin rasittava, ei tottele ja kaikki muu on kivempaa ja kiinnostavampaa kuin omistajansa. Ruoan eteen tosin tekee mitä vain ja hän tykkääkin hirmuisesti opetella uusia temppuja. Antaa tassua, istuu kuin orava (melkein ainakin ja vähän tuen kanssa), menee maate, nousee seisomaan, ymym. Hän on aina menossa mukana, siis AINA, ja virtaa riittää vaikka muille jakaa. Mutta kuitenkin, jos itse on viikon verran kuumeessa, eikä pääse lenkille tämän kanssa, niin ei haittaa. Nala käpertyy mieluusti viekkuun nukkumaan, jos hänelle vain on oma tyyny.

Kyllä me jonkunnäkönen rescuekoira-arvonta voitettiin. Meidän Aadan kanssa tää toimii niin mahtavasti. 💕🐶

Netflix and chill

Eilisen Pippurin rokotusten seurauksena otettiin ihan iisii koko loppupäivä, kun neiti oli aavistuksen uninen rankan reissun jälkeen. Selailimpa siinä sitten aikani kuluksi Netflixin valikoimaa ja vastaan tuli 'Stranger things', josta yhden ystävän kanssa on aikoinaan ollut juttua. Itse kuitenkin hieman skeptinen ollut sarjan suhteen, kun kuuli että on aavistuksen skifi-painotteinen... Mutta eipä siinä mitään menetäkään, jos siitä pätkän vilkasee. Lopputulemana 9h putkeen eka kausi eilisen päivän ja illan aikana ja jestas se oli hyvä.

Jos Stephen Kingin kirjoista tykkää niin erittäin todennäköisesti tykkää myös tuosta sarjasta! Pippuri oli ihan parasta katseluseuraa. :D Hänelle maitto uni suurinpiirtein koko illan, joten tämä äiti sai ihan rauhassa ahmia jakson toisensa perään.

Yöllä taisin itsekin nukahtaa, maltoin jättää toisen kauden katsomatta putkeen.

No aamu siinä valkeni, Pippuri oli aavistuksen itkuinen, kun vatsaa väänsi eikä pieru tullut, ja kun oli hyvä olo ja vatsa oli täynnä niin uni maittoi paremmin kuin hyvin.

Siinäpä pohdin sitten vaihtoehtojani:

1. Nousen ylös ja elän normaalia elämää, ehkä olisin voinut siivota huushollin, käyttää koiran lenkillä, tiskata tiskit, pyykätä pyykit, kolata lumet pihalta ja harjata kissan, mikä on pitänyt tehdä jo viikon.

TAI

2. Pistää Stranger things season 2 pyörimään.

Valitsin vaihtoehdon 2.

Ja niin päätysin taas tähän olotilaan.

Sitä seuraa hetki, jolloin tajuaa, että elämältä on hetkellisesti kadonnut pohja.

Viikonloppu oli ja meni

Perjantaina matkamme suuntasi kohti Tampereen seutua. Miehen kumpikin vanhemmista asuu siellä päin, ovat siis aikoinaan eronneet. Pippurilla siellä päin siis kaksi mummulaa ja pappalaa, joista kummastakin löytyy maailman parhaat sylit.

Mukaan lähti myös Nala, niinkuin aina. Ennen se oli tosi stressaavaa Nalalle, kun on uusi paikka ja sen jälkeen varsinkin, kun miehen siskojen lapset olivat siellä ja leikkivät omia leikkejään, eikä Nala voinut käsittää, että häntä ei välttämättä kaivata niihin leikkeihin. Mutta tänä viikonloppuna olin jopa hitusen ylpeä tuosta koirasta. Vaikka se olisi halunnut pusutella pojat ihan märiksi, se osasi kuitenkin käyttäytyä ja ymmärsi noin suurinpiirtein mitä sana 'ei' tarkoitti. Ei juossut poikien perässä ja meni jopa maate ja rauhoittui, vaikka pojat leikkivät vieressä.

Miehen äidin hoodeilla on aivan mahtavat hiekkakuopat, jotka käydään aina Nalan kanssa kävelemässä ympäri. Siellä näkee pitkälle, niin voi Nalankin hyvillä mielin antaa juosta vapaana, kun itse näkee pitkälle, jos joku muukin sinne on sattunut eksymään. Pippuri viihtyi hyvin kantoliinassa lenkin ajan, mulle tuli hiki ja ihan huikee fiilis, kun ylipäätä jaksoin kävellä sen pätkän moottorikelkan jälkiä pitkin. Ajoittan hanki upotti, joten oli se yhdenlaista rämpimistä kuitenkin.

Nala ja Nalan villapaita.

Mies ja jänis. BOJOING!

Kaikenkaikkiaan ihana viikonloppu takana, on syöty hyvin (niinkuin aina näillä reissuilla) ja saunottu. Nyt jännään Pippurin huomisia rokotuksia, mutta eiköhän ne siitä suttaannu. :)

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Hortonomille oppia

No olihan se pakko tilata. "Huonekasvien selviytymisopas"

Se saapui mulle viime viikolla ja tässä pikkuhiljaa oon kerinny tutustumaan siihen. Erittäin passeli opas perusasioiden suhteen. Selkeä ja tosi kivasti toteutettu. Jäin kuitenkin kaipaamaan juttua eri kasvualustoista sekä valaistuksesta. Mutta noita asioita voin googlailla ja kirjoittaa lapuille ja liittää paperiliittimillä tuohon kirjaan. Muutenkin meinaan täytellä sinne myös omia kokemuksia. Esimerkiksi rahapuun kasteluun mulla itsellä on paljon paremmin toimiva tapa kuin kirjassa ohjeistetaan.

Laittelen kuvia alle, niin saa vähän paremman käsityksen, millainen opus on kyseessä!

Maija ja Pitsilehti on ehdottomasti mun Must have-listalla. Kumpaakaan mulla ei vielä oo, kun en koe että mulla olis niille hyvät kasvupaikat. Joskus tulevaisuudessa sitten.

Tässä on se huono puoli, että tää innostaa hankkimaan taas lisää kasveja :D

Suosittelen tätä kyllä, varsinkin huonekasvien kanssa aloitteleville harrastajille.

Elämäni eläimet #1

Meidän perheeltä on oikeastaan aina löytynyt jonkinmoista lemmikkiä. Miehen kanssa kun muutettiin yhteen, oli edessä ensimmäinen vuosi ilman lemmikkiä. Tuon tilanteen korjasi Misu.

Siihen aikaan kissavideot oli ihan ykkösjuttu ja niistä bongasin sellaisen rodun kuin Scottish fold. Niillä on LUPPAKORVAT! Hieman kyseenalainen rotu siinä suhteessa, että geeni, joka aiheuttaa luppakorvaisuuden, altistaa rodun myös erinäisille luustosairauksille. Tämän takia ei ikinä saa risteyttää kahta luppakorvaista keskenään, vaan on käytettävä suorakorvaista skottilaista tai sitten brittiläistä luppakorvaisen skottilaisen kanssa. Löysin etsinnän jälkeen Venäjältä aikoinaan Suomeen muuttaneen naisen, jolla oli myynnissä skottilaisia pentuja. Hän oli erittäin tarkka pentujen suhteen, eläinlääkärin tarkastus, madotukset ymym. oli tehty niin kuin kuuluukin. Päätimme sitten ottaa pennun häneltä.

Sekuntiakaan en ole katunut.

(paitsi, kun Misu söi laturinjohdon.. ja ehkä toisenkin.. ja harvensi peikonlehden.. ja kultapalmun.. ehkä vähän raapi sohvaakin.. Mutta noin niinkuin muuten en ole katunut!)

Misukisu Missendorf ihan ite!

Misu on vähän sellainen kaikkien kaveri. Täytti juuri kolme vuotta, rennon reipas neito. Yleensä kaikessa touhussa mukana, ellei unet satu olemaan juuri parhaimmillaan. Luonteensa puolesta niin täyttä kultaa ja oon niin iloinen, ettei tää ota stressiä, vaikka vauva vähän huutaiskin. Ja onhan se niin saamarin söpö.

 Herranen aika, se on uskaltautunu ulos talvikelillä!

Tää kuvastaa Misun olemusta kaikkein parhaiten. Hän ei paljoa ressaa.

Misun päiviin kuuluu; herättää koko talo aamulla, koska hänellä on nälkä, sitten syödään ja riehutaan. Päivätorkut kestävät aamu 11 - ilta kahdeksaan. Salkkareiden jälkeen huudetaan RUOKAA! Sen jälkeen voi ottaa pienet iltarallit ja sit taas unten maille. Yöstä en tiiä mitä hän touhuaa. Mä nukun sillon.

On se kissan elämä lepposaa.

 Tästä löytyy taulukin teetettynä seinältä.

Oispa kesä ja kärpäset!

Misun kanssa ulkoillaan vallan valjaissa. Ensinnäkin mua itseä ketuttaa suuresti naapureiden vapaina liikkuvat kissat, jotka kuseksii meidän autokatokseen, ja toiseksi, Misu ei kauaa hengissä selvis, jos sen päästäis vapaana reissullensa. Mun vahvin veikkaus on, että hän joutuis auton alle, kun istahtais keskelle tietä nuolemaan peppureikäänsä eikä välittäis autoista tuon taivaallista. Mitä ne ees on? Jotain syötävääkö?

 Täs Misu ihan pikkiriikkisenä.

Ja tässä vähän isompana, kun oli saavuttanut luovutusiän ja pääsi kotiin. Vihdoin ja viimein.

Siinä pieni tarina Misusta. 💗

Tästä Elämäni eläimet - osiosta tulkoon sellainen, että kerran viikkoon kerron jonkun eläinkaverin tarinan.

#materialismionnellisuus

VIHDOIN!

Kaks kuukautta odottelua, ei luulis olevan paha, mutta tiukille otti. Tiistaina soitin lähestulkoon kiukkusena Maskun kalustetaloon, että missä mun sohva ja kikkustuoli. Sieltä vastattiin, että Posti on hakenut ne jo, että jollei parin päivän sisällä kuulu, niin soittele sitten uudestaan. Ja kuin ollakkaan, samana iltana mulle soitetaan kuljetusliikkeestä, että täällä ois sulle sohva ja tuoli tulossa huomisen kuormassa.

Ja nyt saan kirjottaa tätä postausta mun kauniista tuolista, josta ei heti uskois, että siinä on hyvä istua, mutta tää on hyvä!

Se on täydellinen. Nalakin sen tietää.

Ah, mitkä muodot.

Tarvitaan vuoronumerot tähän tuoliin.

Etsin pitkään nojatuolia, mutta kaikki mitä oli tarjolla sellaiseen hintaan minkä voisin pulittaa, olivat niin massiivisia, että ne eivät olisi sopineet meidän kompaktiin olkkariin millään tavalla. Sitten sattumalta huomasin tän Maskun verkkosivuilla. Sen lisäksi, että tää oli siron mallinen, tää oli keinuva malli, mihin rakastuin samontein. Tuo malli vain sai mut epäilemään, että mahtaako siinä olla hyvä istua. Niimpä sitä oli lähdettävä kokeilemaan.

Liikkeessä olikin sitten kivasti 'Osta 2, maksa 1'-päivät. Siitäkös riemu repesi! Meillä on sohva ollut myös etsinnässä pitkän tovin ja meninpä siitä sitten sanomaan myyjälle ääneen. Eipä sieltä sitten pois päästy ennen kuin sopiva sohva oli löytynyt. Ja koska molemmat, sekä sohva että tuoli, kuuluivat tähän kampanjaan, sain tuon tuolin ilmaiseksi.

Tiittii tiittii tittittiii! Sieltä se sohva kurkkii...

SIINÄ on hän! Erittäin passeli soffa tähän tilaan!

Nyt ei tarvitse kisailla parhaasta paikasta sohvalla, kun tilaa on tarpeeksi. Ehkä sitten, kun Pippuri kasvaa, mutta mikä onkaan ihanampaa kuin olla rakkaittensa kanssa samassa mytyssä sohvan nurkassa! 💜