maanantai 26. maaliskuuta 2018

Synttärihulinaa ja flunssailua

Kädet on ollu viimiset viikot täynnä kakkujen tekoa ja kahvin keittoa. Täytin huimat 24 vuotta, mikä ei noin lukuna tunnu vielä vanhalta. Mutta siitä tuntee itsensä vanhaksi, kun on ikionnellinen saatuaan mieheltä synttärilahjaksi imurin! Electroluxin Ultrasilencer Zen, joka on niin hiljanen, et pystyy jopa keskustelemaan toisen kanssa samalla kun imuroi. Ja on se kauniskin, valkoinen, ja rullaa eteenpäin tosi näppärästi.

Kahvia ja kakkua tarjottiin ihan vaan mun porukoille ja veljille. Kummitätikin löysi tiensä kahvikakun ääreen. Häneltä sainkin pitkään toivomani (tai niin pitkään kuin tämä on ollut markkinoilla) Stephen Kingin romaanin Viimeinen vartio, joka on viimeinen osa Mersumies-sarjasta. Tosin nyt mun täytyy lukea ne aikaisemmatkin osat uudestaan, kun mulla on niin hatarat muistikuvat mitä niissä tapahtui.


Sitten tää ihanuus. Äiti toteutti tän toiveen. Aneta artin Sao Paolo-pöytävalaisin. Se sopii ku nyrkki silmään siihen, mihin sen olin suunnitellutkin laittavani.

Synttäreistä selvittiin kunnialla... Sitten iski flunssa. En oo puoleentoista vuoteen kärsiny minkäänasteisesta lenssusta, joten nyt kun se nuha tuli, niin olin aivan loppu. Pää melkeen räjähti ja nenä irtos päästä niiston voimasta. Yäk! Ja ikäänku siinä ei ois ollu tarpeeks, niin toki Aadakin sai tän taudin. Nyt me yskitään ja aivastellaan kilpaa. Onneks tuo minimuija on kuitenkin hyväntuulinen, eikä hänt kauheesti lenssu haittaa, niin ei käy ihan mahottomiksi nää vuorokaudet. Elämä rupee jokatapauksessa pikkuhiljaa voittamaan!

Flunssan ohella on saanu ihailla, kun Peikonlehti avasi uuden käärön ja Rionjuoru on täynnä pieniä kukkasia ja niiden nuppuja.



Onneks meil on tällänen katti piristämässä arkea. Kämppä on ku hävityksen kauhistus, tänään alkaa operaatio suursiivous pikkuhiljaa. :D


Ja nyt kun eläimiin päästiin... pitää vielä yks kuva laittaa, kun äidin koira, Arttu, kävi meillä photoshooteissa. Täytyy kyllä ens perjantaina ottaa parempia, kun tää oli vähän tämmönen extempore kuvaus ja Arttu oli ihan Nalan kuolasta märkä, kun he oli riekkuneet ennen tätä.


Hän on komia poika!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti