Lauantai vietettiin puutalkoissa miehen isän luona. Aada viihty jälleen hyvät tovit kantoliinassa, kun katseltiin muiden työntouhua. Olishan se ollut kiva auttaakin, mutta todettiin siinä naisten kesken, että oltas oltu vaan tiellä. :D Nala viihtyi viikonlopun mun äidin luona. Lähettiin reissuun perjantaina ja tultiin takaisin lauantai-sunnuntai yöllä, kun klapikonerikko pitkitti aavistuksen meidän urakkaa. Koira piti hakea tuolloin lauantai-illalla, mutta todettiin, että haetaankin se vasta sunnuntaina. Nala ei siitä kauheesti pahastunut, hänellä oli maailman parasta seuraa Arttu-koirasta, mutta oli varmasti tyytyväinenkin päästessään välillä kotiin lepuuttelemaan hermojaan. Puolin ja toisin.
Sunnuntai alkoikin sitten vauvauinnilla. Tää oli meidän toinen kerta ja tällä kerralla Aada päästeli oikeen riemunkiljahduksia, kun taas viime kerralla hän enimmäkseen ihmetteli totisena, että mikäs homma se tämä on. Plutiminen tulee varmasti olemaan huippuhauska juttu neidin mielestä myös tulevaisuudessa. Toivon ainakin niin, koska itse rakastan uimista. :D Uinti kestää puoli tuntia, näin aikuisen korvaan se ei tunnu pitkältä ajalta, mutta vauvalle se on kyllä aikamoinen urheilusuoritus. Molemmilla kerroilla Aada on hyvin jaksanut loppuun asti, mutta pukkarissa on sitten tullut pientä väsykiukkua, ja kun hänet ottaa kantoon niin silmät menee kiinni samontein. Uinnista ajeltiin fammun (mun äidin, vaikka fammu tulee sanoista far mur, isän äiti, mutta veljen tyttärelle äiti on ollut fammu, niin sitten hän on Aadallekin) luo, syötiin aamupalaa ja siitä sitten kotia kohti, jossa odotti koirankakkatalkoot.
Ja kun vihdoin koittaa kelit, jolloin voi pitää koirankakkatalkoot (kaikki paskat siivotaan siis takapihalta mitkä ovat jääneet lumen alle), voi sanoa että on KEVÄT! Toinen merkki mistä tietää, että on kevät, on tämä:
Misuperhana! Ulkona! Ja tarkeni olla melkeen tunnin! Sit kipitti takaisin kotiovelle ja meni sisälle. Tais tassut vilustua. Seuraa kuvaspämmi kissasta ja koirasta ja meidän koko poppoosta ulkoilemassa tuossa kauniissa Suomen keväässä, kun aurinko ei paista. Mutta lämmintä oli kyllä, kun ei tuullut. Joten sinällään oli tosi kiva ulkoilukeli.
"Hyi märkää yök!"
"HNGGG! En yllä!"
Tää on kyllä omaan silmään niin kaunis koira ku olla ja voi. Vaikka koetteleekin välillä hermoja. :D
Täs me kaikki samas kuvas! Tän parempaa ei vaan pysty.
Ja tää on ihan huisi kuva. Ei ikinä vois arvata, että mun kuvauskohteena oli noi kurjet tuolla taivaalla, mitkä näyttää ihan kärpäsenpaskalta.
Ja tästä sitten jatkuu taas normaali arki. Aadan yöhulinatkin rupee ehkä pikkuhiljaa helpottamaan niin mäkin saan taas nukuttua kunnolla.
Ihanaa uutta viikkoa kaikille!💕
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti